Julkilausuma

Kenen numeroilla päätökset tehdään?

Kun hallitus on leikkaamassa viikatemiehen lailla työläisten toimeentuloa, on totuuskin niin arvokas luonnonvara, että sitä näköjään käytetään säästeliäästi. Pääministeri Sipilä ilmoitti Suomen olevan 15–20% kilpailukykykuopassa verrattuna Saksaan ja Ruotsiin. Eurostat (Euroopan yhteisöjen tilastokeskus) uskaltaa olla pääministerimme kanssa vahvasti eri mieltä, sillä vuoden 2010 tasosta mitattuna Suomen ero Ruotsiin yksikkötyökustannuksessa oli vuonna 2014 puoli prosenttiyksikköä, Saksaankin ero oli ”vain” 2.2%.

Tämän vuoden aikana palkat Saksassa ovat nousseet keskimäärin 3.1 %. Suomessa nousu oli 1.3 % ja lähestulkoon kaikissa muissa Keski- ja Pohjois-Euroopan maissakin enemmän kuin Suomessa. Palkkaerot Suomen, Saksan ja Ruotsin välillä olivat suorastaan mitättömät. Viime vuonna keskipalkka (kokonaispalkka jaettuna työtunneilla) oli Suomessa keskimäärin 25.2€, Saksassa 24.4€ ja Ruotsissa 25.6€. Tämän toki myöntävät joskus rehellisyyskohtauksen saaneet poliitikotkin, mutta sitten vedotaan herkästi sivukuluihin, jotka muuttavatkin tilastoa rajusti. Eurostatin tilastot kun kertovat, että työnantaja maksoi kaikkine sivukuluineen Suomessa keskimäärin 32.3€ tunnilta, Saksassa 31.4€ ja naapurissamme Ruotsissa, jonne pakenevat Suomessa ”kaltoin kohdellut” konsernijohtajat, 37.4€, eli yli 5€ enemmän kuin Suomessa. Nämä luvut ovat siis viimevuotisia, joihin ei tämän vuoden tähänastisia palkkatason muutoksia ole vielä laskettu. Ne mukaan lukien ero Saksan ja Suomen välillä kutistuisi lähes olemattomaksi ja ero Suomen ja Ruotsin välillä revähtäisi vieläkin leveämmälle Suomen eduksi.

Äkkinäinen saattaisi olla sitä mieltä, että SAK:n nyt tarjoamat nollakorotukset vuoteen 2018 saakka hoitaisivat sen viimeisen noin 30 sentin palkkaeron Saksaan moninkertaisesti ja korkoineen. Silloin voitaisiin toivottavasti ruveta myös miettimään ihan porukalla sitä, että olisiko Suomen viennin ongelmiin mahdollisesti olemassa joku muukin syy kuin työläisen myyttisen korkea palkkataso.

Hallitus ja Etelärannan isännät toimivat kuitenkin toisin. Sen sijaan, että tuumattaisiin yksikkötyökustannuksen toista puolta, eli tuotantomääriä ja menekkiä globaalissa lamassa, on mukavampaa kipata kaikki työntekijöiden niskaan. Huomiota ei kiinnitetä johtajien miljoonabonuksiin tai jo tehtyjen yrityshelpotusten valumista osinkoihin. Yhteisöveron alennusten suurin hyöty kun näyttää menevän osakkeenomistajille eikä suinkaan yritysten investointeihin. Osinkoja pörssiyhtiöillä on varaa maksaa tänä vuonna 10,5 miljardia euroa, joka on 800 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2014. Ja ennusteiden mukaan ensi kevät lupaa hurjaa osinkotuottojen kasvua.

SAK Savonlinnan Seudun Paikallisjärjestön hallitus